tiistai, 21. elokuu 2012

Sepä taisi sitten olla tässä.

Viimeinen vuosi on mennyt kuin sumussa. Mitään ylimääräisiä ei ole juuri jaksanut edes ajatella. En tainnut edes muistaa aiemmin sitä kirjoittaa; meillä on neljäs pienokainen. Nyt tosin jo vuoden ja kaksi kuukautta vanha "vauva". Eli kiirettä pitää.

Kylläpä oli pettymys suuri, kun avasin vuodatuksen. Kuvat olivat kadonneet!!! Vain blogin ensimmäisen kuukauden kuvat taitavat olla tallessa. Eivätkös kaikki aina sitä toitota, kuinka netistä ei saa mitään sinne laitettua pois? Kerrankin jotakin on saatu pois. Harmi vaan, kun tällaisessa kohdassa sattui. Luulisin, että montaa muutakin harmittaa. Olen varmasti poistanut osan kuvista ja onhan siinä ollut oma hommansa kirjoittaessa ja kuvia lataillessa (erittäin hitaalla koneella). Olin tyytyväisenä ajatellut täällä säilyvän edes pienen osan elämästä niin, että voin myöhemmin katsella kuvia ja lueskella kirjoituksia.

Tämä taitaakin olla viimeinen kirjoitukseni vuodatukseen. Vaikka eihän sitä tiedä, jos joskus vielä innostun uudelleen kirjoittelemaan...

keskiviikko, 18. toukokuu 2011

Haikeutta ilmassa

Nyt se sitten on loppu! Nimittäin Salainen NeuleYstävä-kierros. Onnistunut kierros olikin kohdallani. Sinällään, yhdelläkään kierroksella aiemminkaan en ole joutunut pettymään, en tälläkään kertaa. Pakettien takaa löytyi Lady Galatea. Suuret kiitokset Ystäväni! On ollut ilo odotella lähetyksiä. Varsinkin, kun heti ensi lähetyksestä lähtien oli sellainen olo, että pari on ollut tosissaan ja ajatellut mistä voisin ilahtua. Tässä siis viimeinen (voih!) pakettini.

Keväinen paketti, aivan kuin kuvaisi tämän hetkistä luontoa heräämäisillään. Eivätköhän nuo langat pääse puikoille, kunhan saisin muutaman sata sivua luettua tässä kuukauden aikana. Kummasti vaikuttaa tuo vuodenaika. Talvella paksummat villaiset langat haluavat puikoille ja heti kevään koittaessa ohuemmat alkavat taas hivellä sormia. Puvun kaava on aivan loistava! Meillä on taatusti käyttöä näille. Lapsukaiset kun osaavat jo sen verran hyvin anella roolivaatteiden tekoa. Niinhän piti vapuksi tehdä uudet puvut vanhemmille ipanoille.

Kerhossa oli naamiaiset vappuviikolla ja pukujen teko jäi jotenkin hieman unholaan. Viimeiselle yölle jäikin taas pieni urakka. Toisaalta, eipä ole silloin niin kriittinen työn jäljelle, kun aikaa on vähän. Täytyy olla tyytyväinen tuloksiin. Poikaisen puku sattui silmiin Suuresta Käsityöstä. Siitäpä sainkin ajatuksen tehdä puvut salassa. Naamiaisaamuna olivat uudet asut odottamassa ja kaksi erittäin iloista ja yllättynyttä pörröpäätä riemusta kiljumassa. On se mukava olla edes välillä kiva äiti! Tuo Batman-puku on päässyt ulkoilemaan lähes päivittäin parin viikon ajan. Alle sopii hyvin vaikka kuinka paljon vaatetta lämmikkeeksi. Harmittamaan jäi vain se, ettei viittaan ollut kangasta (eihän sitä kangaskauppaan asiakseen voi lähteä). Ja hyvin tosin kelpasi vanha viittakin. Naamion kangas on ylijäämää isänsä hääsaketista. Sainpa viimeisetkin käytettyä. Niin se vaan kannattaa kaikki säästää.

Prinsessan pukuun valikoitui mummon vanha paita, mustasta kankaasta tein joskus itselleni mekon häihin ja hametta kohottava tylli sattui löytymään valmiiksi rypytettynä oman morsiuspuvun jäännöskankaista. Tottahan Katrin pitsiä taas tarvittiin. Mutta tästä aikaansaannoksesta olen siis enemmän kuin tyytyväinen. Lapset nukahtivat vihdoin kymmeneltä ja silloin ei ollut vielä tietoakaan muusta, kuin että prinsessapuku on helpoin toteuttaa. Ei kun vaan saksit käteen ja summassa leikkaamaan. Aamu vähän jännitti, sopisiko tuo ollenkaan päälle. Ja sehän sopi täydellisesti! Monikäyttökruunu (Pärskän synttärikakusta) vain päähän ja menoksi.

Vielä pääsin ompelemaan lisääkin pienten tyttöjen hörsyläpukuja. Satubaletissa ilmoittivat kevätnäytöksen esiintymispukujen väriksi keltaisen. Harvemmin sen värisiä kaupasta löytyy ja täytyyhän siinä olla niitä hörsylöitä... Mökönen ja serkkutyttö saivat sitten tällaiset tällä kertaa. Jos ei kaupassa keltaista juuri näy, niin eipä ollut kangaskaupassakaan keltaista uimapukulycraa kuin niin pieni pala, että siitä jäi pieni suikale tähteeksi. Trikoot jäivät ompelematta ja tyydyimme valmiisiin valkoisiin. Pientä lohtua toi sentään kullanhohtoinen tylli.

Laitanpa vielä loppuun äitienpäivälahjan kuvan. Siis omalle äidilleni. Itsehän tosin nuo helmet joskus oli ostanut, eikä näihin kummempaa suunnittelutaitoa ole käytetty (ei aivot jotenkin vain väänny helmitöihin vaikka kiinnostusta olisikin).

Vielä korvikset samaan sarjaan. Jospa niitä kesäisiä rientoja sen verran olisi, että jossain voisi pitää. Ai niin. Korvakorujen koukutkin ovat itsensä ostamat.

Olihan tuota taas asiaa ja olisi ollut paljon enemmänkin. Pitäisi mennä laittamaan iltapaloja, kun riekkuvat vähän turhan raisusti ja varastelevat kuulemma appelsiineja. Täytynee siis yrittää (taas kerran) useammin kirjoittelemaan, että pääsee helpommalla.

keskiviikko, 13. huhtikuu 2011

SNY-paketti, sekä tohtorin ja synttärisankarin juhlista

Eilen postilaatikosta löytyi iloisen vihreä Salaisen NeuleYstävän paketti. Oli tarkoitus illalla laittaa näkyville, lasten mentyä nukkumaan. Siinähän kävi tietenkin taas se ilmeisin; luin tenttikirjaa Pärskän uinahtamista odotellessa ja taisinpa itse vieriä unten maille ennen lapsosta. Poikainen oli isänsä kanssa katsonut olohuoneessa Mestareiden liigan peliä ja käynyt naureskelemassa, että äitipä nukkuu silmälasit päässä istuillaan. Hyvinpä nukuttikin aamuun asti. Huom! Kukaan ei herättänyt koko yönä (muistaakseni).

Mutta takaisin pakettiin. Se tuoksui avatessa aivan taivaalliselta! Ja äsken kuvatessa nuuskin vieläkin, vaikka olikin yön avattuna pöydällä. Hyvin oli siis teen tuoksu tarttunut lankoihin. Lanka on Sisua. En muista kertaakaan itselleni ostaneeni, vaikka tarkoitus on ollutkin. Juuri tään takia osallistun tähän vaihtoon kierros toisensa jälkeen. Usein Salaiseni ovat osanneet lahjoa onnistuneilla langoilla, eikä huteja juurikaan ole tullut. Olipa muuten vaikea ilta ukkoisella. En vielä eilen ehtinyt kuvata pakettia eli karkkipussia ei voinut vielä avata. "No, voihan sen tyhjänkin pussin kuvata", tuumasi jossain vaiheessa. Kiitämme jälleen kerran onnistuneesta muistamisesta!

Viikonloppuna juhlimme kaksia juhlia. Pääjuhlat olivat tohtorin juhlat, Pärskäsen 2-vuotisjuhlat survottiin samaan.

Kakku tietenkin piti sankarillekin olla omansa. Maidoton sellainen. Täytteenä kaurakerma, soija-vaniljakastike, metsämarjan makuista kaurajogurttia, vadelmia ja sokeria hyydytettynä kuudella liivatteella. Lisäksi mustikkamarmeladia. Päällä marsipaania ja hyvin hätäisesti, ajan puutteen vuoksi, tuubista puristettuna vihreät kiekurat sekä sokerikukkaiset. Ja pitihän se tietenkin joku pakkomielle kehitellä. Nimittäin halusin välttämättä kultaisen kruunun kakun päälle. Muistan nähneeni niitä ihan peruskaupoissa aiemmin. Olisiko valmistus lopetettu, kun en löytänyt mistään sellaista. Novitan Goldista sitten lauantai-illan iloksi virkkasin tällaisen pienen prinsessan kruunun. Soviteltiinhan sitä syömisen jälkeen sankarin päähänkin. Sankari vain oli jo hiukan yhteistyökyvytön siinä vaiheessa...

Tässä vielä kuva ylhäältä. Kruunun sisään piilotettuna löytyy vielä kolmas ja neljäskin juhlija. Tohtorin sisarukset, toinen Pärskäsen kummitäti, juhlivat nimittäin samana päivänä syntymäpäiviään. Tällä kertaa yhteisiäksi tulee tuo 50. Harmi vain, kun kumpikaan näistä sankareista ei juhlaan päässyt osallistumaan. Juhlimmepa periaatteessa kuitenkin myös teitä.

Tässä vielä kuva äitini aikaansaannoksesta. Ja näkyy vieressä myös tädin lohipiiras.

Niin, ja Onnittelut vielä kertaalleen tohtorille!

Juhla oli hyvin vapaamuotoinen ja tila oikein kutsui pienimpiä tekemään kaikkea hauskaa. Tämä ruukku varsinkin oli kovin virikkeellinen. Pitkiä käytäviä oli mukavaa juosta edestakaisin. Viisi pientä juhlijaa saavat jo elonääniä aikaan kummasti. Saivat muutkin talossaolijat kuulla ilonpitoa.

torstai, 7. huhtikuu 2011

Ristiäislahjoja

Viikonloppuna siis juhlimme erään pienen pojan kastetta ja nimeä. Hieman kiire taas meinasi tulla (myöhästyimme vain viisi minuuttia...kohteliasta). Muistinpa ottaa kuvan kortistakin. Autossa vasta tosin, mutta muistin kuitenkin. Korttien teko on edelleenkin hankalaa. 3D-kuvista on hyvä lähteä liikkeelle. Eivät mielestäni kaipaa hirveästi muuta tilpehööriä ympärilleen.

Torstaina, pari päivää ennen ristiäisiä, ajattelin kipaista kaupungille lahjaostoksille. Eihän se tietenkään ihan sujunut niin kuin olin suunnitellut. Ei löytynyt lasten keraamisia astioita. Ei ainakaan lapsen käteen sopivia. Keskustan remontti sekoittaa kauppakäyttäytymistäni niin suuresti, etten osaa ajatella järkevästi minne pitäisi suunnistaa. Vanhempien lasten kerhon aikana emme saaneet Pärskäsen kanssa mitään aikaiseksi. Viimein kauppahallin lankakaupasta kävimme pari lankakerää pieneen peittoon. Muistin Salaisen NeuleYstäväni laittaneen vastottain ihanan pehmeitä bambu- ja silkkilankakeriä vauvalahjoihin. Pääsivät siis näinkin pian puikoille. Ja täytyypä olla tyytyväinen tulokseen näin nopealla toiminnalla. Torstai- ja perjantai-illan, sekä lauantaiaamun kilistelin puikkoja luennolla. Luulen lähimpinä istuvien jo hieman häiriintyneen, kun en puisia pyöröpuikkoja ole tullut hommanneeksi. Ehkä tulevaisuutta ajatellen täytyy sen verran ottaa muita huomioon ja investoida niihin.

Pingottaa en peittoa ehtinyt ja viimeistelin autossa ennen juhlaan menoa. Otin peiton kuitenkin vielä takaisin kirjaillakseni vauvan nimen siihen. Samalla purin reunuksen ja neuloin sen uudelleen, poimin nimittäin aivan liian paljon silmukoita lyhyistä reunoista. Uusinnan ja pingotuksen jälkeen voin jo olla tyytyväinen.

keskiviikko, 6. huhtikuu 2011

Ristiäisäitiysmekko

Rupesin tekemään pikkujouluihin mekkoa. Se tosin valmistui vasta viime viikonlopuksi ristiäisiin. Meni silloin ennen joulua hieman eritavalla ompelu, kuin olin ajatellut etukäteen. Nyt sitten sain korjailtua pahimmat mokat. Kangas on melko kovaa puuvillasekoitetta. Kuvan ottajalla oli hieman kiire ja ensimmäisen näppäyksen piti kelvata. Ei siis törötä noin huonosti miltä kuvassa näyttää. Hihoissa ja vasemmalla puolella helmassa on rypytys, rinnan alla kuminauha.